Onko mitään löydettävissä "isättömille"?

[siru]

Kun kirkonkirjoista löytyy pariskunta, jossa äidille on merkitty avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia kaksi ja puoliso ei todennäköisesti olekaan heidän biologinen isänsä (olisi ollut lasten syntyessä 16v ja 19v), niin onko enää mitään mahdollisuutta koskaan saada selville lasten oikeata isää?

Onko teillä kenelläkään kokemusta tällaisesta? Kyseessä on isomammani eli isoäitini äiti, joka oli syntynyt 20.8.1886 Kiukaisissa.

[Anne]

Hei,

Kannattaa käydä erityisen huolellisesti äidin ja lapsen elämänvaiheet rippikirjoissa läpi. Samoin katsastaa mahdolliset isäehdokkaat rippikirjasta, koska papit merkitsivät niihin ripityksistä ym.

Myös äidin ja isäpuolen? perukirjat kannattaa etsiä tutkittavaksi.

Kiukaisista on filmattu myös ns. musta kirja eli ripitettyjen luettelo 1818-1901 , joista voi myös löytää tietoa. Rulla JK 423

Aiheesta on kirjoitettu Genoksessa
http://www.genealogia.fi/genos/62/62_176.htm

Onnea etsintään t. Anne

[siru]

Vastauksesi antoi toivoa siitä, että hyvällä onnella saattaisin jopa löytääkin oikean isän tytöille.

Lähden siis jatkossa selvittämään noista lähteistä asiaa. Perukirjojen saamisesta minulla ei ole vielä tietoa eli mistä niihin pääsen käsiksi, mutta täytyypi selvitellä.

Siru

[Anne]

Ko. ajankohdan perukirjat löytyvät maakunta-arkistosta. 1800-luvun puolen välin jälkeisiä ei ole mikrofilmattu.

Kannattaa ottaa yhteyttä Turun maakunta-arkistoon ja joko itse tutkia siellä tai lähettää kysely sinne. (Jos henkilöt ovat kuolleet Kiukaisissa. ) Henkilöiden kuolinpaikan ja -ajan perusteella arkisto etsii perukirjan ja lähettää siitä kopion. Arkistolaitoksen suorittama tutkiminen ja kopiot maksullisia.

t. Anne

[Ilpo]

Yksi keino on jututtaa suvun vanhoja ihmisiä. Ehkä joku on kuullut suvun piirissä kerrottuna isästä. Näihin tietoihin toki pitää suhtautua varauksella. Joku tietävä saattaa toki haluta vaieta ikävistä asioista, vaikka tietäisikin.

[KirsiL]

Rippikirja ei välttämättä anna vastausta, en ainakaan ole tavannut mainintaa siitä, kenen kanssa "lönskaläge" olisi tapahtunut.
Sitä vastoin pitäjänkokouksissa nämä on aina käsitelty. Kirkolle maksettiin sakkoja, tilikirjakin voisi olla avuksi.

Monta asiaa selviää perukirjoista, näitä aviottomia, tunnustamattomia voi kyllä kokeilla, mutta pettyä ei kannata: Perukirjasta en oman isäni vaarin kohdalta löytänyt mitään, vaikka kastetuissa onkin merkintä: siltavouti Simolan piika Tilda Ulrika sai pojan. Siltavoudin perukirjassa oli perillisinä vain 1. avioliiton pojat, tätä esi-isääni ei siellä mainita. Isovaarini oli syntynyt 1869. Vastaava näkymätön tapaus 1930-luvulta toisaalta meidän suvuista.

[charlotta]

Eihän myöhemminkään 1900-luvulla avioton lapsi perinyt, ellei ollut nimenomaisesti tunnustettu. Elatusaputuomiot eivät siinä suhteessa mitään painaneet. Käsittääkseni nykyisin ne tunnustusjutut menevät virallisemmin. Ennen saattoi käydä niinkin, että äidin ennen avioliittoa leskimiehelle saama lapsi jäi virallisesti tunnistamatta, vaikka avioliitto sitten solmittiin ja lapsi isänsä nimen sai ja häntä pidettiin ihan yhtä lailla perheen lapsena (ja tietääkseni sitä olikin, lesken suruaika sotki siinä ettei voinut olla ns.kihlalapsesta kysymys) . Sitten monen vuosikymmenen jälkeen asia tulee esille perunkirjoituksessa, kun nuori tuomari käsittelee tätä lasta vain äidin lapsena. Niinhän se laki sanoo.

[charlotta]

Minulle kävi niin päin, että löysin rippikirjasta isoäitini isän kohdalta maininnan: "faderlöst barn till St. Karins" ja päivämäärä. Nuoren miehen tekosia, joista hän ilmeisesti ihan kunnialla vastasi. Selvittämättä vielä on, kuka tuo lapsi oli. (ilmeisesti hänestä suvussa tiedettiin, koska puhuttiin jostakin velipuolesta).

Näin yhdessä kirjassa myöskin, että isäntämies "itse" oli antanut papille tiedon isyydestään.

Kovin usein näkyy meillä päin isän nimi kasteessa, vaikka onkin "oä", ja lapsi kulkee isänsä patronyymillä. Riippuu varmaan mm. papista.

[suloinen]

Katselitko Kaarinan seurakunnasta lisää?

[Willem45]

Nykyaikana (vielä elävien kohdalla) on tullut uusi mahdollisuus. Puolisoni on1939 syntynyt isätön lapsi pohjoissuomesta, jonka äiti ei ole eläessään suostunut kertomaan lapselleen isää. Tämä lapsikin on laitettu kasvatiksi - sen aikaisesti elätiksi - jo kaksiviikkoisena. Nyt on DNA tutkimuksella isä ja suku sieltä osin löytynyt 100 %:n varmuudella, varsinkin kun elossa olevilta tädeiltä saadut tiedot ovat tukeneet myös lopputulemaa.

[EevaH]

Lapsenruokkojuttuja ei kannata vähätellä, vaikka elatusaputuomioon riitti lain mukaan se, että haastettu henkilö "saattoi" olla isä (niinkuin myöhemminkin). Silloinkin, kun äiti veti näytön puutteessa vesiperän, antaa jutun käsittely todistajineen aika valaisevan kuvan tapahtumista. Mutta näinhän se on, että varsinainen todiste löytyy vasta DNA-tutkimuksista (jos mieslinja on säilynyt eikä mahdollisilla isillä ole yhteistä esi-isää).

Itselläni on sivusuvussa päinvastainen ongelma: eräälle naispersoonalle syntyi 1745 au-poika, jolle hän antoi nimen Lars ja kertoi isän sukunimenkin, joka merkittiin kastekirjaan. Kun ainoa tietämäni tämän nimen kantaja pitäjässä tai lähitienoossa oli vasta 15-vuotias, jäin odottelemaan, josko parempi ehdokas pulpahtaisi esiin, kunnes osui silmiini salavuoteusjuttu, jossa vastaajina olivat ko. naishenkilö "om 30 år" ja mainittu poikanen. Lautamiehistö vähän epäröi, "kun poika oli keskenkasvuinen", mutta kun tämä myönsi tapahtuneen, oli tuomarin mätkäistävä molemmille salavuoteussakot ja pojalle lisäksi elatusmaksut. Pikkuisen jäi epäilyksen mato kaivertamaan, etteikö poika olisi tullut huijatuksi.