Digiarkiston keskustelufoorumi

Kiitos avuntarjouksesta. Laitan "nimen "muistiin ja otan yhteyttä jos hätä tulee ja tuleehan se.
Anne "digiarkistosta" auttoi sähköpostilla ja kyllä oli yksinkertaista lähettäminen hänen sähköpostiinsa, kun vain ensin sai selkeät ohjeet.

Hankin jostain kirjakerhosta kirjankin oppiakseni näitä tämän härvelin hienouksia, mutta en minä mitään siitä ymmärrä, paitsi sitten kun olen jonkun asian muualta oppinut. Sitten kyllä ymmärrän saman asian siitä kirjastakin. Miksi ei tehdä "Pihtipuhtaan mummolle" ohjeaapista, tosin näkymiä muutetaan ja muka uudistetaan ja taas on rutiinit sekaisin.

Sain sellaisia ohjeita luettelon tekoonkin, että olisin korjannut näitä jo tekemiänikin, mutta Anne sanoi näidenkin kelpaavan.
Ja nyt vasta itsekin tajuan miksi Hartola on ollut hyvin sekavan tuntuinen etsiä. Näköetäisyydellä oleva naapuritorppa on aivan toiseen paikkaan kirjoissa merkitty. On kysymys kartanoiden kulloisistakin omistuksista ja se torppien jako tuntuu aivan kirjoituspöydän vieressä tehdyltä, tämä mulle, tuo sulle, ehkä siinä joku järjestys on kuitenkin ollut.
Sitten on paikat, joista ei saa selvyyttä missä tuollainen paikka todellisuudessa on ollut. Itseltäni meni monta vuotta Otonsillan torpan paikan arvoitukseen. Kirkonkirjoissa on aina Otonsilta, jossain maanmittauskirjoissa puhutaan Hotonsillasta ja ihmisille se oli Hotonsilta. Nykyisin Siltala.
Joku tälläinen pieni huomautus luettelossa auttaa jotain paikkakuntaa tuntematonta selvittämään entisen esivanhempansa asuinpaikan hetkessä.
Esteri

Sukujutut sukuhakurissa oli mainoa teksti, ja lainaan sen myös tähän kiitoksin, ellei asianomainen itse sitä ole jo tänne jonnekin laitellut!

"SSHY:n sivuilla on nyt Ilmajoen varhaisemmat kirjat. Työn on joku osaava ja viitseliäs tehnyt. Katsokaa mikä jälki! Ei ole sitä mustaa ylimääräistä, puolet näytöstä peittävää ylimääräistä, mikä usein on, kun työ tehdään huitaisemalla. Nyt on Scannaaja viitsinyt paneutua työhönsä ja rajannut ylimääräisen mustan pois. Lisäksi on kaikki asetuksetkin laitettu kohdalleen ja jälki on loistavaa.
Tässä mallikuvia muillekkin scannaajille, kun jätetään se yli-innokkuus pois, niin tulos on tälläinen.
Yksi asia puuttuu, kyllä tekijän nimi pitäisi näkyä jossain! Se kunnia pitäisi tekijälle antaa näin hyvästä työstä. "

- Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä tuosta kunnian antamisesta, - edes nimimerkkki- tai nimi tekijöille?!

Kerrottakoon nyt tässä, että nuo Ilmajoen kuvat on itse asiassa rajattu jälkikäteen kuvankäsittelijan toimesta. Kyllähän näitä rajauksia voisi tehdä muillekin kuville, mutta se vaan vaatii aikaa jota esim. minulla ei tällä hetkellä ole. Varmasti jossain vaiheessa kuvat saadaan käsiteltyä uudestaan niin, että niiden rajaukset saataisiin kuntoon. Tietysti asiaa helpottaa se, jos digitoija on jo rajannut kuvat oikein . :)

Sansku,
En ymmärrä miksi meidän tulisi ylistää erityisesti tuota Ilmajoen kuvien (250 kpl) skannaajaa? Digiarkiston sivuilla on jo yli miljoona (1 000 000) kuvaa eli Ilmajoen osuus on 250 ppm. Tuon kuvamäärän (miljoona) vastaa reilua 5000 mth eli yksi ihminen olisi tehnyt 3 vuotta vain skannaamista!
MIELESTÄNI MEIDÄN TULISI KIITTÄÄ KAIKKIA VAPAAEHTOISIA, jotka ovat skannaamiseen ja muuhun toimintaan osallistuneet. Mene sinäkin vain rohkeasti itse skannaamaan äläkä anna tuollaisten "laatugurujen" mielipiteiden vaikuttaa. Kyseinen henkilö voisi itsekin yrittää skannata ja viedä tätä projektia rakentavasti eteenpäin. Noista mielipiteistä paljastuu, ettei kirjoittaja itse ole skannannut ja kuuluu siten ryhmään ”teoreettiset arvaajat”, jotka osaavat hämätä oikeilla käsitteillä, mutta asia on kuitenkin täysin metsässä. Hän ei siis ymmärrä skannaamisesta mitään, eikä erityisesti niistä tekijöistä, mitkä vaikuttavat skannauksen laatuun.

Ei tämä mitään avaruustiedettä ole, skannaaja ei paljon pysty vaikuttaamaan kuvan laatuun; eihän se ole peilinkään vika, jos naama on vino miten sitten skannaajan osaamisen puutetta, jos kopiotava filmi on heikkotasoinen? Sähköisestä kopionnistahan tässä on kyse! Jos siis pystyy skannaamaan kuvan sellaisena kuin se on, skannaus on teknisesti onnistunut loistavasti. Eli jos kuvaan saa kaikki ne naarmut (joita aiemmat innokkaat sukututkijat ovat epäkuntoisilla ja huonoilla MF-lukulaitteilla naarmuttaneet), yli- ja alivalotukset, filmin epäonnistuneen kehityksen jne. voi olla itseensä tyytyväinen. Ei skanneri mikään taikalaatikko ole, ei siinä itsessään ole hyvää säätömekanismia, jolla kuvan laatua voisi merkittävästi parantaa ja siten korjata ketjun aiemmissa vaiheissa syntyneet virheet. Tämä työ kannattaa tehdä kuvankäsittelyohjemalla kuten Ilmajoen kuvien tekijä on tehnyt. Se on siis jälkikäsittelyä ei skannaamista.

- Mitä käytännön haittaa ylimääräisestä mustasta kehyksestä on? Minä tutkin kuvissa papin tekemiä koukeroita, en kehystä. Ylimääräinen kehys syntyy käytännössä siksi, että kuvien koko vaihtelee. Osa rippikirjoista on irtolehtipainoksia tai niistä on sidonta pettänyt ja tästä syystä sivuaukeamat ovat erikokoisia skannauslan jatkuva säätäminen ei ole mielekästä. Kuvien rajaus kannattaa tehdä tuossa jälkikäsittelyssä.Ylimääräisen mustan poistaminen pienentää kuvan datamäärää ja kuva siten vie vähemmän tallennustilaa. Mielestäni ainoa hyöty tästä on se, että serverille mahtuu enemmän kuvia. Tallennustila tosin on nykyään halpaa, joten ei ole järkevää puuhastella tämän asian kanssa.

Itselläni on työnalla erään seurakunnan mikrokortteja. Filmiteknisesti osa näistä on ala-arvoisia (RK:ssa aineistoa vuosilta 1896-1905). Ammattitaitoinen reprotyöläinen ei olisi koskaan pistänyt näitä eteenpäin asiakkaalle, siis sukututkijalle, mutta nyt kuvat on käsissäni. Uskon, että saan niistä skannattua siedettävät kuvat, ei kuitenkaan huippua. Tämä ei siis johdu osaamattomuudestani vaan mikrofilmistä.

Nopealla vilkaisulla Etelä-Pohjanmaa on huonosti edustettuna digiarkistossa. Mistä tämä johtuu? Ilmajoen kuvien skaannajakin pisti heti itselleen ja muille riman korkealle toivottavasti kunnianhimostaan johtuen (vai arvostelun pelosta?). Kaikki vain rohkeasti mukaan skannamaan, ei tämä vaikeata ole, ja kuvia nettiin.

Omaa sukututkimusta tämä on vienyt valtavasti eteenpäin! Enää ei tarvitse matkustaa 1,5 tuntia kansallisarkistoon, taistella siellä itselle kolmen tunnin vuoroa ja katsella mikrofilmejä surkeasta putkesta. Osaltani haluan kiittää niitä vapaaehtoisia, jotka jälkikäsittelevät kuvat digiarkiston sivuille, kaikkia skannaajia, kaikkia tallennuslomakkeiden täyttäjiä, kuvien jälkikäsittelijöitä, tietojärjestelmien rakentajia ja ylläpitäjiä, muita asiaan osallistuvia. Erityisesti kiitos Lopen, Rengon, Hartolan, Sääksmäen, Tottijärven, Vanajan, Luopioisten kuvien skannaajille.

Lainasin edellä toisen kirjotusta ja oma kommenttini oli perässä:
"Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä tuosta kunnian antamisesta, - edes nimimerkkki- tai nimi tekijöille?!"
Siinä minä tarkotin kaikkia työtätekeviä, vapaaehtoisdigitoijia!
Hyvä täällä on, kun ei pääse arkistoon, heidän työstä nauttia!
Kiitokset heille kaikille!!!

Ilmajoen kuvien skaannajakin pisti heti itselleen ja muille riman korkealle toivottavasti kunnianhimostaan johtuen (vai arvostelun pelosta?). Kaikki vain rohkeasti mukaan skannamaan, ei tämä vaikeata ole, ja kuvia nettiin.

Outoa juttua tuo, kun en itse ole aloittanut yhtään mitään viestiketjua missään tuohon asiaan liittyen tai mihinkään muuhunkaan sen puoleen.
Mutta todella kuvien lopputulokseen kyllä vaikuttaa skannaaja ja skanneri myös, vaikka olisi miten huono rulla tahansa. Eikä tässä ole nyt kyse mistään mustista reunoista vaan siitä, onko skannattu kuvat niin kirkkaiksi, että kirjaimet osittain jo häviävät. Se vaikuttaa lopputulokseen!
En todellakaan skannannut Ilmajokea itseäni varten, koska en sitä aluetta edes tutki, vaan pyynnöstä, että Lapualla olisi vähän lisää Pohjanmaata näytillä. Ja syy oli se, että jos vaikka siellä päin Suomea innostuttaisiin tähän projektiin mukaan, kun saavat oman alueensa kuvia nähtäville edes vähän
Mutta ainakaan niissä kuvissa ei tainnut olla mitään valittamista, kun niistä tällainen polemiikki syntyi.

Ai niin. Unohtui ihan:
Siis en haluaisi nimeäni julkisuuteen enkä usko, että kovinkaan moni haluaisikaan.
Mutta kiitos siitä minun puolestani, että olette jaksaneet ja viitsineet digitoida niitä kaikkia paikkakuntia, joita tutkin itse!
Ja tehdä hakemistoja!
Kiitos!
Oikeastaan aika hassua, että juuri Ilmajoesta alkoi tällainen meteli, kun kuvia tulee koko ajan joka puolelta, eikä niistä sen kummempaa juttua tule.
Mutta jatketaan niin kuin ennenkin ja nautitaan työmme hedelmistä!

Laatuun vaikuttaa myös filmin ja linssin väliiin jäävä lasi...
Olin jokin aika sitten skannaamassa Sellossa ja ihmettelin ensimmäisen puolen tunnin ajan, miksi ihmeessä kuvista tuli niin kauheita. Kunnes havaitsin, että se lasi oli juuri keskikohdaltaan rasvaisissa sormenjäljissä...

Onneksi mulla oli silmälasirätti mukana ja sain lasin puhtaaksi.

Että kaikenlaisia laatutekijöitä on, muitakin kuin skannerin ja tuolin välissä.

T Tuula K

Se on todella välillä niin likainen. Olen myös sitä välillä puhdistellut.

Terveisin Eija

psalmi kirjoitti:Sansku,
En ymmärrä miksi meidän tulisi ylistää erityisesti tuota Ilmajoen kuvien (250 kpl) skannaajaa? Digiarkiston sivuilla on jo yli miljoona (1 000 000) kuvaa eli Ilmajoen osuus on 250 ppm. Tuon kuvamäärän (miljoona) vastaa reilua 5000 mth eli yksi ihminen olisi tehnyt 3 vuotta vain skannaamista!

Moi PSalmi, voin kertoa, että tuo Ilmajoen skannannut skannaaja on kyllä digitoinut luultavasti muutaman satatuhatta digiarkiston kuvista. Olet kylläkin oikeassa siinä, että turha sieltä on yhtä sankaria etsiä. Kaikki kortensa kekoon kantavat on kiitoksensa ansainneet.

- Mitä käytännön haittaa ylimääräisestä mustasta kehyksestä on? Minä tutkin kuvissa papin tekemiä koukeroita, en kehystä. Ylimääräinen kehys syntyy käytännössä siksi, että kuvien koko vaihtelee. Osa rippikirjoista on irtolehtipainoksia tai niistä on sidonta pettänyt ja tästä syystä sivuaukeamat ovat erikokoisia skannauslan jatkuva säätäminen ei ole mielekästä. Kuvien rajaus kannattaa tehdä tuossa jälkikäsittelyssä.Ylimääräisen mustan poistaminen pienentää kuvan datamäärää ja kuva siten vie vähemmän tallennustilaa. Mielestäni ainoa hyöty tästä on se, että serverille mahtuu enemmän kuvia. Tallennustila tosin on nykyään halpaa, joten ei ole järkevää puuhastella tämän asian kanssa.

Tarkoitus oli hieman "prepata" Digiarkistoa ennen Lapuan sukututkimuspäiviä, josta syystä pyysin digitoijaa digitoimaan noita Etelä-Pohjanmaan pitäjiä - arpa osui ilmajokeen. Itse henkilökohtaisesti tein sen apinaduunin, että rajasin kuvat yksitellen - jatkoa ajatellen ei ehkä olisi pitänyt. Pohjanmaalla vain tuntuu asustavan kaikkein kriittisimmät Digiarkiston arvostelijat.

Itselläni on työnalla erään seurakunnan mikrokortteja. Filmiteknisesti osa näistä on ala-arvoisia (RK:ssa aineistoa vuosilta 1896-1905). Ammattitaitoinen reprotyöläinen ei olisi koskaan pistänyt näitä eteenpäin asiakkaalle, siis sukututkijalle, mutta nyt kuvat on käsissäni. Uskon, että saan niistä skannattua siedettävät kuvat, ei kuitenkaan huippua. Tämä ei siis johdu osaamattomuudestani vaan mikrofilmistä.

Taidanpa tietää, mikä seurakunta se on Ko vuosien ensimmäinen nide tulikin tuossa juuri siirrettyä nettiin. Täytyy sanoa, että tuo Minolta tekee kyllä hyvää jälkeä noista korteistakin. Canonilla olisit varmaan jo harmaantunut. Osasyy heikkoon laatuun lienee se, että nuohan eivät koskaan ole tulleet tilaajansa (arkistolaitos) käyttöön vaan vain joidenkin tutkijoiden, jotka haluttiin pitää irti alkuperäisistä niteistä. Ostajan ja käyttäjän intressit eivät siis välttämättä kohtaa.

Nopealla vilkaisulla Etelä-Pohjanmaa on huonosti edustettuna digiarkistossa. Mistä tämä johtuu? Ilmajoen kuvien skaannajakin pisti heti itselleen ja muille riman korkealle toivottavasti kunnianhimostaan johtuen (vai arvostelun pelosta?). Kaikki vain rohkeasti mukaan skannamaan, ei tämä vaikeata ole, ja kuvia nettiin.

Mikään alue ei toistaiseksi ole tullut Digiarkistoon itsestään. Odottelemme pohojalaisten aktivoitumista. Osin tästäkin syystä halusin lisää etelä-pohjanmaata - vähän niinkuin makupalaksi ja koukuksi - Digiarkistoon. Josko vaikka siten ymmärtäisivät itse hyvän päälle ja ottaisivat lusikan kauniiseen käteen. SSHY:n toinen skanneri on jollakin aikavälillä menossa Seinäjoelle - kunhan siellä paikallinen poppoo hieman järjestyy.

Omaa sukututkimusta tämä on vienyt valtavasti eteenpäin! Enää ei tarvitse matkustaa 1,5 tuntia kansallisarkistoon, taistella siellä itselle kolmen tunnin vuoroa ja katsella mikrofilmejä surkeasta putkesta. Osaltani haluan kiittää niitä vapaaehtoisia, jotka jälkikäsittelevät kuvat digiarkiston sivuille, kaikkia skannaajia, kaikkia tallennuslomakkeiden täyttäjiä, kuvien jälkikäsittelijöitä, tietojärjestelmien rakentajia ja ylläpitäjiä, muita asiaan osallistuvia. Erityisesti kiitos Lopen, Rengon, Hartolan, Sääksmäen, Tottijärven, Vanajan, Luopioisten kuvien skannaajille.

Täytyy sanoa, että omaltakin osalta digitointiin käyttämäni aika on säästynyt jo lukuisia kertoja materiaalin saatavuuden (ei enää arkistoon) ja nopean selattavuuden (hakemistot ym.) ansiosta. Kiitokset kaikille tähän asti ja jatketaan eteenpäin.

Omasta puolestani voin sanoa, että samalla rullalla jopa perättäisten kuvien laatu voi vaihdelle erinomaisesta -> erittäin heikkoon. Hyvälaatuisia on ilo käsitellä. Huonoista ei saa parempia kuvia kuin ne ovat filmillä. Musteen laatu voi vaihdella, kirjoittajan käsiala, tekstin vahvuus ja paperilla olleet tahrat yms. vaikeuttavat kuvien käsittelyä.
Ja melkein aina aukeaman vasen puoli on paljon vaaleampi kuin tumma oikea puoli. Niistä on haettava jonkinlainen keskiverto, joka ei ole monesti skannaajankaan mieleinen lopputulos.