Digiarkiston keskustelufoorumi

Asioidessani muissa merkeissä kotipaikkakuntani seurakuntavirastossa, satuin kysäisemään mahdollisuutta tutustua rike- tai rikosluetteloihin koskien esivanhempieni kohdalla rippikirjoissa esiintyviä rikemerkintöjä. Aikomus tyrmättiin täysin, eikä edes ehdotukseni siitä että he tutkisivat ja antaisivat minulle tulokset, ottanut tuulta purjeisiin. Kysyessäni syytä siihen minulle vastattiin että näin on päätetty. Ei kerrottu kuka on päättänyt ja millä perusteilla. Kirkkoherra, kirkkovaltuusto, vai kuka? Onko olemassa jokin lakipykälä mihin vedoten ne sen voisivat tehdä? Minun käsittääkseni salassapitopykälä koskee vain 100:a vuotta nuorempia tietoja, tai joissain tapauksissa rajana taittaa olla 125 vuotta. Digiarkistossakin on joidenkin seurakuntien rikosluettelot esillä n. 1880-luvulle asti. Minunkin tutkimukseni olisivat koskeneet 1880-lukua ja sitä vanhempia aikoja.

Mikäli seurakunnan työntekijöillä ei ole minkään lain suomaa valtaa kieltää niiden tutkiminen, minkä instanssin puoleen minun olisi paras kääntyä saadakseni asiaan korjauksen?

V-P Sillanpää

Ottaisin yhteyttä kirkkoherraan ja jos asia ei etene, niin pyytäisin kirjallisena mihin kielto perustuu. Suomen Sukututkimusseura antaa apua jäsenilleen tällaisissa kysymyksissä.

Kiitos. käväisenpä joku päivä vähän jututtamassa kirkkoherraa

Moi,

Minä sain omaa tutkimustani koskevan rikoskirjamerkinnän vuodelta 1888 ihan sähköpostitse. Toimistosihteeri kävi arkistossa lukemassa merkinnän ja ilmoitti rikoskirjan tekstin minulle ja ihan ilmaiseksi. Eriäviä käytäntöjä näkyy olevan, harmi!